Kasvisruualla on moralistinen brändi
Kuva: Amarand Agasi (CC by-nc-sa 2.0)
Kasvissyönti on tunnetusti terveellistä, ympäristöystävällistä ja eettistä. Miksei se sitten ole huomattavasti nykyistä suositumpaa? Ehkä juuri edellä mainituista syistä.
Kasvissyönnin yllä leijuu moraalisen ylemmyyden sädekehä. Se ärsyttää ihmisiä. Jo pelkkä oman vegetaarisen tai vegaanisen ruokavalion mainitseminen on monelle sekasyöjälle punainen vaate. Kasvisruokavalion viesti on: minä olen terveellisempi, ympäristöystävällisempi ja eettisempi ihminen kuin sinä.
Kasvisruoka on erityisesti nuorten korkeakoulutettujen kaupunkilaisnaisten ruokaa, jos tilastoihin on uskominen. Heidän demografinen vastakohtansa ovat keski-ikäiset, kansakoulun käyneet Esson baarien miehet. Ehkä avain kasvissyönnin suosion kasvattamiseen olisikin viimeksi mainitun kohderyhmän huomioiminen. Se tosin edellyttäisi tyystin toisenlaista strategiaa kuin tähän asti on käytetty.
Asia tuli mieleeni joku aika sitten syödessäni kaverini laittamaa, seitanista valmistettua vegaanista Beef Wellingtonia. Ruoka oli rasvaista, suolaista ja epäterveellistä, eli sanalla sanoen herkullista. Sana ”kasvisruoka” herättääkin liian monessa mielikuvan höyrytetyistä porkkanoista ja kukkakaalista – eli mauttomasta, vähärasvaisesta ja proteiinittomasta terveysruuasta, jonka ”nauttimisen” jälkeen syöjälle jää lähinnä nälkä ja paha mieli.
Jos kasvisruokavalion suosiota halutaan edelleen kasvattaa, ehkä julkisuuteen tarvitaankin sydän- ja verisuonisairauksista kärsiviä rekkamiehiä kertomaan, kuinka he pilasivat terveytensä rasvassa käristetyillä soijasuikaleilla ja suolapitoisuuden raja-arvot reippaasti ylittävillä seitanpihveillä. Ehkä sitten soijawieninleike maistuisi myös Reiskalle ja Jarmolle?
